anttihalinen

Kahtiajakautunut Espanja

 Huhtikuun lopussa valittu Espanjan uusi parlamentti(Cortes Generales) kokoontuu huomenna ensimmäiseen istuntoonsa. Maa on pahasti ristiriiotjen repimä, rasistisen, uusfrancolaisen äärioikeiston nousun hämmentämä, pahemmin kuin koskaan ennen kahtiajakautunut.

Pääministeri Pedro Sánchezin johtama sosialistinen puolue PSOE voitti vaalit, mutta ei niinkään omien ansioidensa kuin korruption ja lahjonnan suohon uponneen oikeistopuolueen PP:n rökäletappion ja oikeiston kolmen puolueen keskinäisen kilpailun seurauksena.

PP menetti yli puolet parlamenttipaikoistaan, eikä parlamenttiin päässyt äärioikeistolainen muukalais-ja naisvihaa kylvävä Vox saanut odotetunkaltaista äänimäärää kuten ei myöskään Ciudadanos-puolue, jota sen johtaja Albert Rivera heivasi koko vaalikampanjan ajan enemmän ja enemmän oikealle.

PSOE sai itse asiassa lähes saman verran ääniä kuin vuoden 2011 vaaleissa, joissa se kahdeksan hallitusvuoden jälkeen jäi oppositioon ja PP nousi takaisin hallitusvaltaan ehdottomalla enemmistölä parlamentissa. Nyt samalla vajaan 29% ääniosuudella PSOE:sta tuli selvästi parlamentin suurin puolue.

Espanjan oikeisto on nyt vahvin alueilla, joilla espanjalainen nationalismi jyllää ja joilla sen ei tarvitse kilpailla muiden alueellisten tai kansallisten identiteettien kanssa; näin esimerkiksi Kastiliassa, Extremadurassa ja Madridissa.

Vasemmisto on puolestaan vahvimmillaan  juuri muun kuin espanjalaisen nationalismin alueilla ennen kaikkea Kataloniassa(62,7%äänistä) ja Baskimaassa(54,2%).

Sosiologi, valtiotieteen professori Ignacio Sánchez-Cuenca kirjoitti vaalien jälkeisessä kommentissaan, että Katalonian kriisin esille purskauttama  kiihkeä espanjalainen nationalismi törmää kuin murtumattomaan muuriin Kataloniassa ja Baskimaalla. PP, Vox jaCiudadanos eivät saaneet yhtään paikkaa Baskimaalla, Kataloniassa PP sai yhden, Vox samoin ja Ciudadanos viisi kaikkiaan 48:sta.

Tämä kiihkeän kiivas Espanjan yhtenäisyyttä saarnaava konservatiivinen nationalismi ei hyväksy käsitystä Espanjan monikansallisuudesta. Se on kasvanut eri puolilla yhden, espanjalaisen nationalismin alueilla, mutta lähes tyjentänyt kannatuksensa Kataloniassa ja Baskimaalla huolimatta valtakunnallisen median sille antamasta auliista ja runsaasta propaganda-avusta.

 PP ja sen mediakumppanit keskittyivät vaalikampanjassa lähes kokonaan sättimään Kataloniaa ja vaatimaan sinne uutta poikkeustilaa; Vox pani vielä paremmaksi haluamalla lopettaa koko Katalonian itsehallinnon. Äänestäjät kuitenkin tyrmäsivät lähes täysin oikeiston yhteisyrityksen näillä alueilla.

Pääminisgteri Sánchezin pitäisi nyt saada uudelle hallitukselleen ehdoton enemmistö parlamentin luottamusäänestyksessä, eikä se oikein onnistu ilman baskien ja Katalonian itsenäisyysmielisten puolueiden tukea. Niille ei enää riitä pelkät eleet  Sánchezin puolelta. Polttavan alueellisen ongelman ratkaisemikseksi Sánchezin pitäisi uskaltaa käynnistää perusteellinen institutionaalinen uudistus, joka tunnustaisi Espanjan monikansallisen todellisuuden, sanoo professori Sánchez-Cuenca kommentissaan.

Hänen mukaansa tässä on kuitenkin suurena ongelmana  sosialistisen puolueen kannattajien oma kahtiajako; noin 40% kannattaa käsitystä monikansallisesta Espanjasta, mutta 60% sen kannattajista, etenkin maan sisäosissa, on lähempänä oikeistolaista muut poissulkevaa nationalismia.

PSOE:n pitäisi pystyä hylkäämään tiukkapipoinen suurespanjalainen nationalismi ja hyväksyttävä tosiasia, jota ei voi järkiperusteilla eikä tosiasioilla kiistää: Espanja on monikansallinen valtio, vaikka oikeisto ja etenkin  Voxin uusfrancolaiset voimat kuinka yrittävät saatanallistaa kaiken muun kuin espanjalaisen nationalismin.

Ellei mitään tapahdu, Espanja pysyy hakauksessa ja polarisoituu poliittisesti ennennäkemättömällä tavalla. Se on nyt juuttunut riitelemään alueellisista ongelmista ja samalla unohtanut syrjään suuret taloudelliset ja sosiaaliset  ongelmat.

Sánchez-Cuenca päättää kommenttinsa hyvään kysymykseen: ajatteleeko Espanjan oikeisto todella, että paras tapa taata Espanjan yhtenäisyys on menettää lähes totaalisesti Baskimaan ja Katalonian kansalaisten kannatus?

 Madridissa nähtiin tänään maanantaina varsin ainutlaatuinen näytelmä: viisi kansanedustajiksi valittua katalonialaista poliittista vankia kävi vahvan poliisivartion saattelemana hakemassa kansanedustajan akreditointinsa parlamentista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat