Espanja voxittuu
Espanjan nykypolitiikkaa seuratessa kannattaa aika ajoin muistaa, mitä diktaattori Francon viimeisen hallituksen työministeri sanoi pari vuotta sitten: francolaisuus on Espanjan oikeiston DNA:ssa pysyvästi; joka muuta väittää, ei tiedä, mistä puhuu, oli entisen ministerin sanoma.
Tuo sanoma on varsin ajankohtainen nyt, kun äärioikeistolainen, umpirasistinen, homofobinen, naisvihamielinen Vox-puolue pääsi joulukuussa Andalucían alueparlamenttiin, ja monenlaiset uusfasistiset ja uusnatsiryhmät ovt alkaneet esiintyä entistä avoimemmin kaduilla ja turuilla..
Kaksi oikeistopuoluetta PP ja Ciudadanos ovat Madridin oikeistolaisen median myötävaikutuksella valkopesseet Voxia salonkikelpoiseksi kumppaniksi huhtikuun lopun ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin. Muutamat mielipidetiedustelut ovat nimittäin ennustaneet, että tällä triolla olisi mahdollisuus saada vaaleissa ehdoton enemmistö parlamentin alahuoneeseen.
Samanaikaisesti ne ovat kuitenkin kilpailijoita keskenään äänten kalastelussa ja muun muassa siinä, kenellä on parhaimmat herjat Kataloniasta ja vaalien voittajaksi ennustetusta demaripuolueesta PSOE:sta. PP:n puheenjohtaja, valemaisteri Pablo Casado on jo aiemmin ehtinyt julistaa, että PP:llä ja Voxilla on politiikassa paljon yhteisiä näkökantoja.
Ja sitä saa, mitä tilaa. Voxin johto nimitti Albaceten alueen vaalilistansa ykkösnimeksi jonkinmoisen historioitsijan nimeltä Fernando Paz, joka on esitellyt mielipiteitään muun muassa fasistisen Falange-puolueen ja uusanatsien Alianza Nacionalin tilaisuuksissa.
Pazin mielestä juutalaisia ei suinkaan kuollut natsivainoissa miljoonia eikä heitä murhattu kaasukammioissa, vaan heitä kuoli aika vähän ja enimmäkseen Itä-Euroopan paikallisen väestön murhaamina, mitä nyt natsitkin sentään saivat joitakin hengiltä.
Eivätkä Natsi-Saksan lentokoneet pommittaneet baskikaupunki Gernikaa maan tasalle Espanjan sisällissodassa vuonna 1937, vaan koko juttu oli englantilaisen sanomalehden keksimä valeuutinen. Francokaan ei ollut mikään paha diktaattori, vaan Espanjan eeppisemmän ajan loistava johtaja.
Paz haluaa lopettaa sukupuolisen väkivallan vastaisen politiikan, julistaa homoseksuaalit sairaiksi, vastustaa feminismiä ja sanoo länsivaltain rappeutuvan homoseksuaalien, feministien, ehkäisyvälineiden ja avioerojen vuoksi. Siinäpä oiva kumppani Casadolle ja miksei myös Ciudadanos-puolueen johtajalle Albert Riveralle.
Espanjan juutalaisten yhteisö ilmaisi heti paheksumisensa ja huolensa tällaisen juutalaisvihaajan pääsystä parlamenttivaalien ehdokkaaksi. Varsin pian Paz ilmoittikin luopuvansa ehdokkuudesta, mutta ei suinkaan pyytänyt anteeksi tai perunut puheitaan, vaan syytti vasemmiston tukemaa mediaa noitavainosta.
Paz ei ole suinkaan yksinään mielipiteineen; vastaavanlaisia poliittisia hörhöjä on alkanut ilmestyä Espanjan politiikkaan entistä useammin ja avoimemmin. Se kertoo ikävällä tavalla, miten syvällä uusfrancolaisuus elää Espanjassa.
Ihan Pazin tasolle ei yllä toimittaja, historioitisja, entinen kansanedustaja Cayetana Álvarez de Toledo y Peralta-Ramos, Casa Fuerten XIII markiisitar. jonka valemaisteri Casado nimitti puolueensa vaalilistan ykkösnimeksi Barcelonaan. Aikamoisia poliittisia sammakoita on markiisittarenkin suusta kuitenkin päässyt jo ensiesiintymisillä.
Álvarez de Toledo pamautti heti kättelyssä, että vuoden 1981 kansalliskaartilaisten aseellinen, väkivaltainen vallakaappausyritys ja baskien ETA-järjestön terrorismi olivat pienempi paha Espanjalle kuin Katalonian itsenäisyyskansanäänestys 1.10.2017. Miksi näin? Koska ammuskelevia kansalliskaartilaisia ja terroristeja on helpompi vastustaa kuin äänestäviä katalonialaisia. Jokin tuossa ajatteluketjussa tökkii pahasti.
Samaan syssyyn markiisitar syytti valemaisterin ohjekirjan mukaisesti katalonialaisia, siis tietenkin vain itsenäisyysmielisiä, muukalaisvihasta, tosin ei maahanmuuttajia vaan espanjalaisia kohtaan ja ilmoitti demarijohtaja Pedro Sánchezin olevan Espanjalle vaarallisempi kuin Vox.
Hyvin on markiisitar sisäistänyt oikeiston takapirun, entisen pääministerin José María Aznarin opit; onhan hän ollut Aznarin johtaman PP:n ajatushautomon FAES:in leivissä ja esiintynyt useasti myös räyhäoikeistolaisen Federico Jiménez Losantosin radio-ohjelmissa, joita Madridin äärioikeistolaiset piirit rakastavat.
Täällä Kataloniassa odotellaan pelonseikaisin tuntein millaisella kokoonpanolla seuraavaksi johdetaan. Rajoyn aikana kuvittelin ettei pahemmaksi voi mennä, nyt olen eri mieltä. Tämä ei pääty hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
”Paz haluaa lopettaa sukupuolisen väkivallan vastaisen politiikan, julistaa homoseksuaalit sairaiksi, vastustaa feminismiä ja sanoo länsivaltain rappeutuvan homoseksuaalien, feministien, ehkäisyvälineiden ja avioerojen vuoksi.”
Kuinkahan tämä sopii EU:lle vai käykö kaikki jos on mukana rakentamassa liittovaltiota?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä asiassa on turha luottaa EU:n tekemisiin. Se on jo pitkään sulkenut täysin silmänsä Espanjan äärioikeiston nousulta samaan aikaan, kun Espanjan täysin politisoidun Korkeimman oikeuden tuomarit toteuttavat hallituksen politiikkaa ja tuomitsevat katalonialaisia kansanäänestyksen järjestäjiä kapinasta, jota edes Espanjan oman lainsäädännön mukaan ei Kataloniassa ole tapahtunut.
EU hääräilee Unkarin ja Puolan kimpussa, mutta ei näe samoja ongelmaia Espanjassa ehkäpä siksi, että kaksi sen vahvinta puoluetta,oikeistolainen PP ja demarien PSOE sattuvat edustamaan myös EUn kahta suurinta ryhmää ja molemmissa on kyllä vahvoja liittovaltion kannattajia. Vanha hyvä viisaus pätee tässäkin: ei korppi korpin silmää noki.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin vielä lisätä ja viitata yhteen edelliseen blogiini. Siinä kirjoitin, miten EU-parlamentin puhemies, italialainen Antonio Tajani kutsui parlamenttiin Voxin edustajat esittämään kieroutuneita poliittisia näkemyksiään. Sitä ennen hän oli evännyt pääsyn parlamenttiin Katalonian entiseltä ja nykyiseltä aluejohtajalta vedoten tosi naurettavalla tavalla turvallisuussyihin.Siinä EU:n linja!
Ilmoita asiaton viesti
Ja Antti Mikkoselle: on syytäkin pelätä, jos tämä trio Vox,PP ja Ciudadanos saavat alahuoneeseen ehdottoman enemmistön, ja Vox pääsee tukensa ehtona kiristämään poliittista tilannetta niin Kataloniassa kuin muuallakin. Näiden kahden politiikassa ei ole kuin hiuksenhienoja eroja, jos niitäkään. Vox puhuu vain ronskimmin.
Ilmoita asiaton viesti