anttihalinen

Euroopan unioni, Tajani ja sananvapaus

EU on vuosikymmenten aikana julistautunut ja julistautuu yhä niin sanan-ja ilmaisunvapauden kuin kaikkien muidenkin vapauksien tinkimättömäksi puolustajaksi. Mutta kun EU:n tai suurten jäsenmaiden kovin usein epämääräinen etu on  kyseessä, sanan-ja ilmaisunvapaus jää armotta jalkoihin; sen yli ajetaan taakse katsomatta.

 Äskeinen, hyvin puhuva esimerkki tästä on europarlamentin puhemiehen, italialaisen poliitikon Antonio Tajanin omituinen käsitys sananvapaudesta. Belgialainen meppi oli kutsunut Katalonian entisen aluejohtajan Carles Puigdemontin ja nykyisen aluejohtajan Quim Torran esitelmöimään parlamenttiin. Katalonialaisten oli tarkoitus kertoa omat ajatuksensa Katalonian  nykytilanteesta ja erityisesti kansankuntien itsemääräämisoikeudesta, jonka pitäisi kuulua myös katalonialaisille.

 Sen torjumiseksi ei pitäisi riittää se, että Espanjan perustuslaki ei salli kansanäänestystä itsemääräämisoikeudesta, mihin espanjalaispoliitikot papukaijalauman tavoin jatkuvasti vetoavat sen sijaan, että he muuttaisivat perustuslakia. Se on jo 40 vuotta vanha; sen laativat diktaattori Francon kuoleman jälkeen  suurelta osin vanhat francolaiset juristit. He pitivät huolen siitä, että Francon yksi, yhtenäinen Espanja pysyi mukana kuvioissa.

Tästä Puigdemontin ja Torran piti puhua parlamentissa, vaan eipä puhuneet. Puhemies Tajani kielsi tilaisuuden parlamentin turvallisuuteen vetoamalla. Tekosyy, veruke oli todella läpinäkyvän huono, koska kiellon takana olivat Tajania painostaneet espanjalaiset oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos sekä demarien PSOE, jotka nykyisin vetävät herneet nenäänsä heti, kun kuulevat sanan Katalonia.

Hyvä kysymys kuuluu: miten ihmeessä kaksi katalonialaispoliitikkoa voi vaarantaa europarlamentin turvallisuuden? Ei ihme, että somessa Tajanin keksimää turvallisuusriskiä pilkattiin avoimesti.

Myös parlamentin varapuhemies Heidi Hautala kiinnitti twiitissään asiaan huomiota. Hänen mukaansa painostuksen takana oli pääasiassa PP, jonka painostukseen nuo kaksi muuta puoluetta yhtyivät.

 Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen puolestaan pilaili twiitissään Tajanin perustelujen kustannuksella:" Rakas europarlamentti, olen kuullut, että turvallisuuspalvelunne ei pysty hoitamaan Puigdemontin vierailua. Minä olin hänen isäntänään viime vuonna  Helsingin yliopistossa. Meidän turvallisuuspalvelumme on vaatimaton, mutta kaikki meni hyvin; ehkäpä tarvitsette apua?"

Kului viikko, ja julkituli tieto, että Tajani on antanut luvan parlamentissa esiintymiseen Espanjan äärioikeistolaiselle, umpirasistiselle, francolaisfasistiselle Vox-puolueelle, jota Hesarin Heikki  Aittokoski siveästi kutsuu oikeistopopulistiseksi.

Puolueessa vilisee entisten ja nykyisten uusfasisti-ja uusnatsiryhmien kuten Fuerza Nuevan entisiä jäseniä, jotka nyt ovat ryömineet koloistaan ja PP:n siipien alta paukuttelemaan henkseleitään Voxin riveissä.

Vox haluaa Puolan Laki-ja järjestys-hallituspuolueen mepin kutsusta puhua "vallankaappauksesta" Kataloniassa, jota ei koskaan ollut, ja todellisesta Espanjasta, joka Voxin oppien mukaan olisi perin ikävä paikka.

Ilmaisunvapauden periaatteita ei noudattanut myöskään europarlamentin päätös kieltää Katalonian kieltä esittelevä näyttely nimeltä "Lengua catalana, 10 millones de voces"(Katalonian kieli, 10 miljoonaa ääntä). Näyttelyjärjestäjänä oli Katalonian kieltä edistävä Plataforma de Llengua.

 Katalonia näyttää olevan EU:lle poliittinen mörkö, jota voi kohdella ihan miten vain kaikki suuret puheet erilaisista vapauksista unohtaen. Samalla linjallahan on ollut myös Hesari; EU on lehdelle pyhä lehmä, jota Katalonian tapainen poliittinen "häirikkö" ei saa häiritä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat