anttihalinen

Esdpanja siirtyy oikealle

Espanjan politiikka koki eräänlaisen pikkujytkyn, kun äärioikeistolainen, umpirasistinen Vox-puolue nousi aluevaaleissa Andalucían alueparlamenttiin.Voxin avulla oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos saivat alueparlamenttiin ehdottoman enemmistön ja samalla päättivät yli 30 vuotta kestäneen demarivallan  Andalucíassa.

Vox on paitsi rasistinen myös muukalais-ja naisvihamielinen ja sairastaa pahanlaatuista homofobiaa. Se haluaa palauttaa diktaattori Francon perinteen mukaan kaiken vallan Madridiin, lopettaa itsehallintoalueet. Ja jos se  voisi, se lakkauttaisi muun kuin espanjankielisen opetuksen.

Vox on politiikaltaan tyylipuhdas uusfrancolainen puolue. Se ei kuitenkaan mitenkään häirinnyt Madridin mediaa, kun se alkoi valkopestä Voxia hallituskelpoiseksi. Silmissä kiilsi demarien vähemmistöhallituksen kaataminen, uudet parlamenttivaalit ja PP:n, Ciudadanosin ja Voxin parlamenttienemmistön oikeistohallitus ja heti sen jälkeen Katalonian itsehallinnon pitkäaikainen jäädyttäminen.

Jos mikä niin Katalonian ja sen itsenäisyysliikkeen vastustaminen henkeen ja vereen yhdistää tätä poliittista kolmiyhteyttä. Ciudadanos itse asiassa perustettiin aikanaan nimenomaan vastustamaan kaikkea katalonialaisuutta.

Alkuvuosina se esiintyi liberalismin valekaavussa, mutta Katalonian kriisin kärjistyttyä se heitti liberaalin naamionsa nurkkaan; paljastui suvaitsematon, muut poissulkeva  espanjalaisnationalismi. Puolue onkin kaikonnut kauaksi liberaalisista perusarvoista. Äskeisen tutkimuksen mukaan se on Espanjan puolueista siirtynyt viime vuosien aikana eniten oikealle.

Liberaalisuus on kaukana, kun puolueen puheenjohtaja Albert Rivera, oikeushistorian professorin Jukka Kekkosen suosikkipoliitikko, kuvasi parin viikon takaista pääministeri Pedro Sánchezin ja aluejohtaja Quim Torran keskusteluja ja pyrkimystä dialogiin nöyryytykseksi Espanjan kansalle.

Klassinen liberalismi on ennen kaikkea suvaitsevaisuutta, vapauksien radikaalia puolustamistaa, vähemmistöjen suojelua ja kansan suostumukseen perustuvaa hallintoa.

Tuon määritelmän valossa voisi tarkastella Riveran vihapuheita, mutta vielä paremman kuvan näiden herrojen ajatusmaailmasta ja poliittisesta propagandasta saa PP:n nykyisen puheenjohtajan, valemaisteri Pablo Casadon lausunnoista.

Casado sanoo pitävänsä Katalonian aluejohtajaa Torraa henkisesti häiriintyneenä; saman herjan on heittänyt myös puolueen järjestösihteeri. Kataloniassa on Casadon omituisen väitteen mukaan 16 000 aseistautunutta miestä Torran kaltaisen fanaatikon käsissä. Ja Casado jatkaa Torran haluavan veren vuotavan ja siihen päälle vielä sisällissodan. Väitteidensä tueksi Pablolla ei tietenkään ole mitään todisteita.

Sanan-ja ilmaisunvapaus ei  yliopistotutkintonsa väärentäneen valemaisterin mielestä kuulu katalonialaisille, koska Katalonian aluehallituksen alaisuudessa toimivat televisio ja radio on puhdistetttava, Katalonian opetuslaitos ja poliisi siirrettävä Madridin valvontaan jäädyttämällä itsehallinto jälleen kerran perustuslain pykälä 155 avulla.

Katalonialaispuolueilta on lisäksi vietävä valtion rahoitus ja ainakin antikapitalistinen CUP-puolue ja sen nuorisojärjestö kiellettävä, samoin tasavallan puolustuskomiteat CDR:t, koska ne rakentelevat tie-ja katusulkuja.

Tyypillisen räyhäpoliitikon tapaan Casado unohtaa, mitä hän itse teki hiukan toistakymmentä vuotta sitten. PP:n nuorisojärjestön puheenjohtajana Casado rakenteli kumppaneidensa kanssa katusulut ja katkaisi liikenteen yhdellä Madridin valtaväylistä protestina silloisen demarihallituksen politiikalle. Kukaan ei muistaakseni syyttänyt Casadoa terrorismista eikä vaatinut nuorisojärjestön kieltämistä.

Puoluekolmikon poliittisella asialistalla ei näytä Katalonian kritiikin lisäksi olevan mitään muuta merkillepantavaa, vaikka toukokuussa on tulossa kunnallis-ja eurovaalit ja useita aluevaaleja.

Ennen noita vaaleja poliittista jännitystä kiristää piakkoin alkava oikeudenkäynti Katalonian ex-hallituksen jäseniä, kahta kansalaisjärjestön johtajaa ja muutamaa virkamiestä vastaan. Julkisten varojen väärinkäytössyyttet käsitellään Katalonian korkeimmassa oikeudessa Barcelonassa ja vakavammat kapina-ja kansankiihotussyytteet korkeimmassa oikeudessa Madridissa.

Tuomioita odotellessa voi hyvin lainata Espanjan politiikan erinomaisesti tuntevan englantilaisespanjalaisen toimittajan John Carlinin ajatuksia oikeuslaitoksen tilasta. Carlin sanoi äskeisessä haastattelussaan oppineensa vuosien myötä huomaamaan, että Espanjan politiikan pimeyden sydän on oikeuslaitoksessa, konkreettisesti  Korkeimmassa oikeudessa.

Oikeus on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat, sopinee tulevaan oikeudenkäyntiinkin mainiosti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset