anttihalinen

Espanjan nationalismi ja Vox

Kirjoitin kaksi  kuukautta sitten blogiini jutun Espanjan äärioikeiston noususta ja sen näkyvimmästä ilmentymästä rasistisesta, homofobisesta ja muukalaisvastaisesta Vox-puolueesta. Andalucían aluevaaleissa kuun alussa se murtautui sitten ns.instituutioihin saamalla 12 paikkaa 109:sta itsehallintoalueen parlamenttiin ja pääsi samalla vaa'ankieliasemaan vasemmiston ja perinteisen oikeiston väliin.

Puolueen puheenjohtaja, entinen oikeistopuolue PP:n jäsen Santiago Abascal saikin vaalimenestyksestä lisää intoa ja jyrkkyyttä lausuntoihinsa: itsehallintoalueet on lopetettava, toimivaltuudet on palautettava keskushallitukselle. Erityisesti Katalonia on rassannut Abascalin mieltä; Katalonian itsehallinto on lopetettava heti ja sen oma poliisi korvattava valtiollisella poliisilla.

Abascal sai onnitteluja muun muassa Ranskan äärioikeiston pomolta Marine Le Peniltä ja Yhdysvaltain rasistisen Ku Klux Klanin entiseltä johtajalta. Espanjan kahden suurimman oikeistopuolueen PP:n ja Ciudadanosin johtajat, valemaisteri Pablo Casado ja CV:tään näpelöinyt Albert Rivera eivät myöskään näyttäneet olevan kovin pahoillaan uudesta kilpailijasta.

Casado, Rivera ja Abascal ovat yhteisvoimin hyökänneet muun muassa Katalonian opetuslaitosta ja kieltä vastaan; ainakin Abascal tekisi varmaan mielellään putinit, kieltäisi vähemmistökielten käytön kokonaan opetuksessa ja palauttaisi näin Espanjan tässä asiassa tukevasti diktaattori Francon käytäntöön.

Espanjan äärioikeiston nousevaa kannatusta eivät kuitenkaan herättäneet kuten muualla Euroopassa 2010-luvun taantuma, kasvanut taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, eläkkeiden leikkaukset, nuorten valtava työttömyys ja pätkätöiden kasvu, asuntomarkkinoiden ongelmat ja PP:n toinen toistaan seuranneet korruptioskandaalit.

Madridin CarlosIII-yliopiston sosiologian professori Ignacio Sánchez-Cuenca pitää Andalucían vaalien jälkeen kirjoittamassaan artikkelisessa Voxin nousun perimmäisenä syynä Katalonian kriisiä. PP:n hallitus ei moneen vuoteen yrittänyt ratkaista kiihtyvää kriisiä poliittisesti, mikä puolestaan radikalisoi itsenäisyysmielisiä katalonialaispuolueita ja johti lopulta huonosti harkittuun itsenäisyysjulistukseen kaikkine seurauksineen.

Katalonia aktivoi Sánchez-Cuencan mukaan espanjalaisen nationalismin tylyimmän ja suvaitsemattomimman puolen ja tuotti eräänlaisen poliittisen tulehduksen; iso osa espanjalaista yhteiskuntaa pitää Katalonian kriisiä hyökkäyksenä itseään vastaan, haavana kansallisessa ylpeydessä. Siitä on syntynyt kostava, yksipuolinen mielipide, joka näkee Katalonian itsenäisyysliikkeen patologisena poikkeamana. Se pitää korjata oikeustoimin, johtajat vankilaan eikä mitään neuvotteluja.

 Keskusteluilmapiiriä ovat erityisesti myrkyttäneet Madridin oikeistolainen, espanjalaisessa nationalismissa porskuttava media, valemaisteri Casado ja Rivera, jotka Voxin vuoksi ovat kilpaa koventaneet asenteitaan Kataloniaa vastaan. Samalla linjalla ovat olleet myös ns. älymystön enemmistö ja useimmat kommentaattorit sekä demaripuolue PSOE:n vanhat jäärät 80-ja 90-luvuilta. Osansa siihen ovat antaneet myös itsenäisyyspuolen monet  poliittisesti varsin typerät lausunnot.

Euroopassa tilanne nähdään toisella tavalla. Tuomarit eivät ole löytäneet todisteita kapinasta tai maanpetoksesta ja siksi hylänneet Espanjan katalonialaispoliitikkoja koskevat luovutuspyynnöt. Yhdeksässä maassa tehdyn tutkimuksen mukaan selvä enemmistö belgialaisista, saksalaisista, briteistä, ranskalaisista, italialaisista, hollantilaisista, puolalaisista, ruotsalaisista ja portugalilaisista piti edellisen pääministerin Mariano Rajoyn hallituksen Katalonia-politiikkaa liian autoritaarisena ja neuvottelut tyrmäävänä.

Sen sijaan Espanjassa Sánchez-Cuencan mukaan tuollaista arvostelua hallitusta, oikeuslaitosta ja monarkiaa kohtaan esittäviä pidetään itsenäisyysliikkeen kätyreinä ja siksi petoksena Espanjaa kohtaan.

Tällainen ilmapiiri on ollut omiaan raivaamaan tietä Voxin trumpilaisittain yksinkertaisille iskulauseille Espanja ensin, teemme Espanjasta suuren. PP:n siipien alle vuosikymmeniksi piiloutunut äärioikeisto on nyt ryöminyt esiin koloistaan, yrittää ratsastaa koko Euroopassa vallitsevan ääriokeistolaisen populismin aallonharjalla ja julistaa francolaista ilosanomaa yhdestä ja yhtenäisestä Espanjasta.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Selkeä analyysi Voxista ja tilanteesta yleensä. Kiiitos!

Toimituksen poiminnat