anttihalinen

Katalonia:itsenäisyyden kannatus

Barcelonalainen lehti La Vanguardia julkaisi viime viikolla Espanjan oikeiston takapirun, entisen pääministerin ja oikeistopuolue PP:n entisen puheenjohtajan José María Aznarin haastattelun.

Siinä Aznar tavan mukaan haukkui demaripuolue PSOE.n ja sen nykyisen hallituksen ja haikaili oikeiston yhtenäisyyden perään. Yhtenäiseen joukkoon Aznar on valmis ottamaan myös  umpirasistisen, muukalais-ja naisvihamielisen, homofobiaa sairastavan Vox-puolueen.

Voxin puheenjohtaja Santiago Abascal(entinen ppläinen) uhkasi lokakuisessa joukkokouksessa ensin täyttää uurnat äänillä ja sen jälkeen muut uurnat Katalonian itsenäisyyden kannattajilla.

Nämä samaiset kannattajat tuomitsi haastattelussaan myös Aznar ja ihmetteli heti perään, miten heidän kannatuksensa on noussut vuoden 2004 kymmenestä prosentista viiteenkymmeneen tai lähelle sitä. Hyvä kysymys, ja vastaus löytyy, jos Aznar viitsisi katsoa peiliin.

 Katalonian itsenäisyysmielisten kannatuksen voi nimittäon ilman muuta panna suurimmaksi osaksi PP:n ja sen lievästi sanottuna typerän politiikan piikkiin. Hyvinä apureina kannatuksen nostamisessa ovat olleet Madrdin suurespanjalaisessa nationalismissa rypevä media, PP-taustaiset tuomarit ja Ciudadanos-puolue, joka synnytettiin Aznarin johtaman säätiön ajatushautomossa. Sen tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin alusta alkaen Katalonian, sen kulttuurin, kielen ja tapojen vastustaminen.

Vuonna 2006 Espanjan ja Katalonian parlamentit hyväksyivät Katalonian itsehallinnon laajentamisen. Heti sen jälkeen silloinen oppositijohtaja PP:n Mariano Rajoy käynnisti nimienkeräyskampanjan laajennusta vastaan ja vei asian Perustuslakituomioistuimeen, joka vuonna 2010 PP:n tuomarien äänillä torppasi uudistuksen.

2010-luvun alkuvuosina Katalonian aluehallitus neuvotteli 18 kertaa Rajoyn hallituksen kanssa, mutta ei tuloksia ja lopulta Rajoy katkaisi kokonaan  hallitusyhteydet Katalonian kanssa. Itsenäisyyden kannatuksen  nousu alkoi näkyä, ja siihen vaikuttivat myös PP:n opetusministerin möläytys, että kaikki katalonialaislapset pitää espanjalaistaa, sekä PP:n kannattama katalonialaisten tuotteiden muun muassa kuohuviinin boikotointikampanja.

Viime vuoden kansanäänestyksen jälkeen Madridin media on innokkaasti laskenut Kataloniasta lähteneiden yritysten määrää, mutta on unohtanut kertoa monien vaivihkaa palanneen ja uusien kansainvälisten suuryritystenkin ilmestyneen Barcelonaan. Hiljakseen on oltu myös siitä,  että Katalonian talous on kasvanut Espanjaa nopeammin. Moinen yksisilmäisyys tuskin vähentää itsenäisyyden kannattajien määrää.

Eikä sitä ole myöskään vähentänyt PP:n ja sen käenpoikasen Ciudadanos-puolueen jatkuva arvostelu Katalonian opetuslaitosta vastaan, vaikka jopa Espanjan opetusministeriön mukaan se on tuottanut erittäin hyviä tuloksia. Espanjan jälkifrancolaisen oikeiston mielestä Katalonian kouluissa, siis Kataloniassa, puhutaan ihan liikaa katalaania, liian vähän espanjaa ja jopa aivopestään lapsiparkoja.

Niinpä PP:n nykyinen puheenjohtaja, valemaisteri Pablo Casado on juuri vaatinut, että itsehallintoalueilta (ennen kaikkea tietysti Katalonialta) pitää ottaa pois toimivalta opetusasioissa;muistuttaa kovasti entisen Neuvostoliiton politiikkaa Virossa, jossa koululaitosta ja yliopistoja venäläistettiin  ja venäjänkielisyyttä lisättiin vastoin virolaisten tahtoa. Samaan sarjaan kuuluu myös Katalonian oman television, erittäin suositun TV3:n arvostelu ja vaatimus sen ns.puhdistamisesta.

Viime vuonna julkaistu barometri  itsenäisyysmielisten katalonialaisten taustoista luulisi panevan Aznarin, Casadon ja kumppanit miettimään tulevaisuuden näkymiä. Madridin media on siitä ollut ripihiljaa, koska siinä oli espanjalaisten nationalistien kannalta ikäviä tuloksia.

Alemman ja ylemmän yliopistotutkinnon suorittaneista 51 ja 61-63 prosenttia oli itsenäisyysmielisiä, keskitason opiskelleista  42 ja perustason ihmisistä 20.

Ikäryhmätarkastelu antoi tulevaisuutta silmälläpitäen mielenkiintoisia tuloksia. 18-24-vuotiaista nuorista 59% oli itsenäisyysmielisiä, vastaan 29, 25-35-vuotiaista 58 puolesta, 32 vastaan, 36-49-vuotiaista 48 puolesta, 39 vastaan. Vasta yli 50-vuotiaiden joukossa itsenäisyysmieliset alkoivat hävitä: 50-64-vuotiaissa 43-47 ja yli 65-vuotiaissa 40-51.

Tuosta barometristä voisi vetää vaikkapa sellaisen johtopäätöksen, että luonto tekee tehtävänsä ja muutaman vuoden kuluttua nuorempien  ikäryhmien varttuessa itsenäisyyden kannatus ylittää 50 prosentin rajan, ellei Madrid ala tarjota lisää etuja ja oikeuksia Katalonialle tuollaista kehitystä jarruttaakseen; vain poliisien pampuilla ja politisoidun oikeuslaitoksen päätöksillä jarrut eivät pidä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Jospa Madridilla on valmisteltu francolainen ratkaisu. Kerkeääkö kirkko koskaan valmiiksi?

Käyttäjän anttihalinen kuva
Antti Halinen

Täytyy näin jälkikäteen korjata tekemäni virhe ylläolevassa blogissa. Abascal puhui kokouksessa monenlaista, mutta ei tuota uurnien täyttämistä; se oli valeinfoa, johon lähteeni oli luottanut liikaa ja minä hänen mukanaan. Pahoittelen.

Toimituksen poiminnat