Espanjalaisnationalismi katalaanikielen kimpussa

Espanjan valtakunnallset oikeistopuolueet PP-Kansapuolue ja Ciudadanos-Kansalaiset kamppailevat tiukasti kannatuksesta. Poliittisena keppihevosena. eräänlaisena yhteisenä sylkykuppina niillä on jo pitemmän aikaa ollut Katalonia ja sen kieli katalaani.

Siinä on erityisesti kunnostautunut Ciudadanos-puolueen puheenjohtaja Albert Rivera, eikä mikään ihme, koska puolue synnytettiin aikanaan PP:n ajatushautomossa vastustamaan nimeomaan kaikkea katalonialaisuutta mukaanlukien kieli. Nyt tästä PP:n käenpoikasesta on sukiutunut perustajilleen vakavasti otettava kilpailija.

Rivera lunastaa jatkuvasti perustajiensa toiveita ja on äskettäin tehnyt parlamentille esityksen, jonka mukaan itsehallintoalueiden julkisissa viroissa ei tarvitsisi  enää osata paikallista kieltä; tällainen vaatimus on Riveran mielestä syrjivä ja siitä on päästävä eroon.

Rivera on vain yksi rengas lisää Katalonian historiassa, jossa on pitkä liuta Kastilian kuninkata, jotka vuoron perään ovat kieltäneet, syrjineet ja hankaloittaneet katalaanin käyttöä, ja viime vuosisadalla seuraan liittyi kaksi diktatuuria, 20-luvulla Miguel Primo de Rivera ja sisällissodan jälkeen vuodesta 1939 lähtien kenraali Francisco Franco.

 Franco pönkitti valtaansa kieltämällä vähemmistökielet; katalaanin puhumisesta ja paikallisten perinteiden harjoittamisesta rangaistiin, rakennusten nimiä espanjalaistettiin, virallisissa papereissa ei saanut käyttää katalonialaisia etunimiä ja jopa hautakivistä käytiin kaivertamassa pois katalonialaiset  nimet ja korvattiin ne espanjankielisillä. Katalonialaiset opettivat äidinkieltään salaa, mutta joutuivat muuten kirjoittamaan ja puhumaan virastoissa, kouluissa ja yleensä julkisesti espanjaa.

Riveran kielipolitiikka muistuttaa kovasti toisen entisen diktatuurin Neuvostoliiton vastaavaa esimerkiksi Baltian maissa.Niihin muutti ja lähetettiin virkamiehiä, työntekijöitä ja muuta väkeä, eikä kenenkään ollut pakko osata tavuakaan paikallista kieltä. Venäjä oli "kansojen ystävyyden kieli", ja sitä oli kaikkien osaaminen. Rivera on täysin samalla linjalla, espanjan on riitettävä, puhukoot vähemmistökieliä kotonaan, jos niitä ylipäätänsä on tarpeen puhua.

Katalonialainen kirjailija Antoni Puigverd pitää Ciudadanos-puolueen ja erityisesti sen ideologisten perustajien kielinäkemyksiä Ranskan mallin mukaisina. Ranska taisteli 1800-ja 1900-luvuilla "menestyksekkäästi" omia vähemmistökieliään baskia, katalaania, bretonia ja oksitaania vastaan. Sveitsin mallia pidettiin vanhanaikaisena, koska yhdenvertaisuus yhdistettiin samanlaisuuteen, ja siksi yhteinen kieli oli demokraattinen saavutus. Sen seurauksena muut kielet siavat tietysti kadota.

Puigverdin mukaan enemmistö Katalonian espanjankielisistä kirjailijoista ja tietenkin kaikki nimekkäät espanjalaiset kirjailijat puolustavat tätä ideaa aina ja  kaikkialla. Sen innokkain propagandisti on perulainen Nobel-palkittu kirjailija Mario Vargas Llosa. Itse asiassa tämä idea on vain "demokraattinen" ja "moderni" muunnos Francon diktatuurin yrityksistä eliminoida katalaani.

Puigverd sanoo keskustelleensa ja väitelleensä tästä kielinäkemyksestä mediassa 40 vuotta, ja yhä vain hänet yllättää espanjankielisten halu hallita ja häivyttää muut kielet. Ja kuitenkin espanjaa puhuu nelisensataa miljoonaa ihmistä, joten tällainen taistelu on kuin pakkomielteinen jättiläinen kirpun kimpussa.

Tuon vision puolustajat eivät Puigverdin  mielestä tunne minkäälaista syyllisyyttä kahden espanjalaisen diktatuurin yrityksistä poistaa katalaani, baski ja gallego käytöstä, vaan päinvastoin esittävät historiallisten kielien säilyttämisen huonona demokratiana. Lisättäköön tähän, että Puigverd on ollut nykyisen Katalonian itsenäisyysprosessin aikana sen ankara kriitikko.

Kataloniaa puhuu nykymaailmassa kymmenisen miljoaa ihmistä Kataloniassa, Valenciassa, Baleaarien saarilla, Aragonin itäosassa, Ranskan Kataloniassa ja historiallisista syistä myös osassa Sardiniaa. Jos Katalonia olisi EU:n jäsen, sen kieli olisi käyttäjämäärältään 13.suurin.

 

anttihalinen
Helsinki

toimittaja, eläkkeellä Yleisradiosta vuodesta 2005, entinen YLE:n radiouutisten ulkomaantoimittaja ja Tallinnan kirjeenvaihtaja, mutta erikoistunut espanjan-ja portugalinkieliseen maailmaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu