anttihalinen

Espanjan uusi tuomariskandaali

Espanjan oikeuslaitosta ja sen nimellisesti riippumattomia tuomareita ravistelee jälleen uusi skandaali. Ja se tulee heti sen jälkeen, kun belgialainen tuomioistuin tyrmäsi mallorcalaista räppäriä koskevan luovutuspyynnön, josta kirjoitin edellisessä blogissani.

Tällä kertaa asia koskee kahden espanjalaisen nettilehden haltuunsa saamia tietoja espanjalaistuomarien sisäisessä netissään käymästä viestittelystä Kataloniasta ja itsenäisyysmielisistä katalonialaispoliitikoista ennen ja jälkeen viime vuoden kansanäänestystä.

Ainakin oikeusvaltiossa tuomareilta odotetaan tiukkaa puolueettomuutta päivänpolitiikkaan ja välttämään kantaaottavien lausuntojen esittämistä käynnissä oleviin tapahtumiin. Sellaisesta ei ole hajuakaan laajoihin tuomaripiireihin levinneessä chattailussa, jonka ilmiselvänä tarkoituksena on ollut yritys koventaa tuomarien ja syyttäjien asennetta katalonialaisia kohtaan.

Tuomarit kylvävät viesteissään vihaa ja halveksuntaa katalonialaisia kohtaan, nimittävät näitä vallankaappaajiksi, vertaavat kansanäänestyksen järjestäjiä natseihin, puhuvat koko ajan maanpetoksesta ja kapinasta, minkä tutkintatuomari Pablo Llarena sitten omaksui tutkimustensa lähtökohdaksi.

 Yksi törkeimmistä viesteistä tuli Valladolidin kaupungin tuomarilta, jonka mukaan Katalonian ex-aluejohtaja Carles Puigdemont on kuin raiskaaja, joka ei työnnä elintään emättimeen, vaan työntää sinne erilaisia esineitä. Viestinvaihdossa on saattanut olla mukana myös Korkeimman oikeuden sali kahden tuomareita, joihin myös Llarena kuuluu.

Ja mitä hallituksella on sanottavaa oikeuslaitoksen tuomarien sanailusta? Hallituksen tiedottajan mukaan kyseessä on yksityinen chattailu, eikä se millään tavalla vaikuta oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja itsenäisyyteen. Pääministeri Pedro Sánchez oli tietysti samaa mieltä; usko oikeuslaitokseen ei horju. Tuollaisten lausuntojen jälkeen ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Katalonian aluejohtaja Quim Torra vaati heti paljastusten jälkeen selitystä pääministeri Sánchezilta ja sanoi, että Espanjan oikeuslaitoksen riippumattomuus on vain harhakuva. Osa näistä viestinkirjoittajista on varmasti tavalla tai toisella ollut mukana katalonialaispoliitikkoja koskevassa oikeusprosessissa, ja juuri siksi on harvinaisen selvää, että tuomiot on jo päätetty ennen varsinaista oikeudenkäyntiä.

Sekin saattaa lykkäytyä loppuvuodesta peräti ensi toukokuulle paikallisvaalien jälkeen. Se sai hallituksen varapääministerin Carmen Calvon lausumaan, että ehkä kannattaisi laskea tutkintavankeudessa olevat pois vankilasta odottamaan oikeudenkäyntiä. Oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos repivät heti hajalle moisen ehdotuksen.

Euroopan komissio on ollut Katalonian tapahtumista ja Espanjan oikeuslaitoksen poliittisuudesta hiljaa kuin se kuuluisa kusi sukassa. Tuomarien chattailuskandaalin jälkeen viisitoista meppiä sentään ryhdistäytyi ja kysyi oikeuskomissaarille osoitetussa lausunnossa, aikooko komissio tutkia asiaa jollain tavalla. Todennäköisesti tai oikeastaan aivan varmasti komissio ei aio tehdä mitään.

Espanjan oikeuslaitoksen vähintäänkin horjuva riippumattomuus ja luotettavuus ovat kuitenkin viime aikoina saaneet niin kovia kolauksia, että maan ulkoministeriö harkitsee tuomarien lähettämistä Espanjan suurlähetystöihin niissä maissa, joita pidetään tärkeimpinä vaikuttamisen kannalta.

Espanjan hallituksen Katalonian edustajan Teresa Cunilleran lausunto katalonialaisten poliittisten vankien armahtamisesta, kunhan heidät ensin on tuomittu ja jos he itse pyytävät armahdusta, herätti heti poliittisen metelin eikä vain armahdusajatus, vaan myös se, että Cunillera sanoi Kataloniaa kansakunnaksi.

Oikeistopuolueet ja Madridin media raivostuivat, koska niiden mielestä mitään armahdusta ei saa edes ajatella sen enempää kuin Kataloniaa kansakuntana; se nimittäin räjäyttäisi  Espanjan poliittisen yhtenäisyyden, sen jo diktaattori Francon ajaman yhden ja yhtenäisen Espanjan. Hallitus pakottikin Cunilleran heti vesittämään lausuntonsa ja ilmoittamaan, että on ennenaikaista vielä spekuloida armahduksista.

Viime sunnuntain La Ligan ottelussa FC Barcelonan ja toisen katalonialaiseuran Gironan välillä Camp Noun  stadionilla tuo kansakunnan henki kuitenkinn taas pulpahteli näkyviin. Kun kumpaakin puoliaikaa oli pelattu 17 minuuttia 14 sekuntia, katsomosta alkoivat heti vyöryä huudot Itsenäisyys, vapaus vangeille. Luku 17m14s viittaa vuoteen 1714, jolloin Katalonia menetti hyvin itsenäisen asemansa Espanjan perimyssodassa ja alkoi pitkä taistelu Kastilian ylivaltaa vastaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat