anttihalinen

Barcelona11.9.2018, Llibertat

Olen ollut kaksi kertaa mukana miljoonan tai yli miljoonan ihmisen mielenosoituksessa. Ensimmäisestä tulee ensi kuussa kuluneeksi jo 30 vuotta. Paikka oli Santiago de Chile ja kyseessä sotilasdiktatuurin vastaisen opposition viimeinen suuri voimannäyttö ennen kansanäänestystä. Siinä oppositio tyrmäsi diktaattori Pinochetin suunnitelmat Chilen tulevaisuudesta ja päätti siitä ainakin osittain itse. Diktaattori suostui kansanäänestykseen, koska kuvitteli voittavansa, mutta myös kansainvälisen painostuksen vuoksi.

Toisen kerran olin miljoonan ihmisen mukana viime tiistaina Katalonian kansallispäivän Diadan suurmielenosoituksessa Diagonal-kadulla, yhdellä Barcelonan tärkeimmistä valtaväylistä. Katu oli seitsemän kilometrin matkalta täpösen täynnä ihmisiä; aika ajoin käsien aaltoliike humahti miekkarin päästä päähän; tutkintavankeudessa oleville katalaanipoliitikoille vaadittiin päivän teeman(Llibertat-Vapaus) mukaisesti vapautta, samoin Katalonialle päättää itse omista asioistaan.

Tunnelma ei ehkä kuitenkaan ollut niin riehakas eivätkä kylttien vaatimukset niin kovia kuin edellisten vuosien Diada-päivinä, koska toivekuva nurkan takana odottavasta Katalonian tasavallasta oli tylysti törmännyt omien poliittisten johtajien virhearvioihin, Espanjan valtion koviin otteisiin, politisoidun oikeuslaitoksen tuomareihin ja Espanjan poliisin väkivaltaan ja pamppuihin.

Barcelonan ihmismeri kuitenkin muistutti taas kerran, että poliittiseen ongelmaan on löydettävä poliittinen ratkaisu. Itse asiassa se olisi varsin yksinkertainen,  kaikki tietävät sen hyvin ja itsenäisyysmieliset katalonialaiset ovat sitä vaatineet vuosikausia ja vaativat yhä:Espanjan hallituksen ja Katalonian aluehallinnon yhdessä sopima kansanäänestys siitä, haluavatko katalonialaiset  lähteä itsenäisyyden tielle vai pysyä Espanjan kyljessä.

Se ei kuitenkaan sovi espanjalaisten pirtaan.Lähes kaikki valtakunnalliset puolueet ja samanmielinen media istuvat perustuslakioksalla ja kaakattavat kuin papukaijalauma: perustuslaki ei salli, perustuslaki ei salli, sen sijaan, että miettisivät, miten muuttaa perustuslakia.

Kaksi pahiten  tässä asiassa räksyttävää poliittista rakkikoiraa ovat oikeistopuolue PP:n yliopistotutkimuksensa väärentänyt puheenjohtaja Pablo Casado ja kaikkea katalonialaisuutta vastustamaan perustetun Ciutadans-puolueen puheenjohtaja Albert Ribera. He taistelevat nyt samasta luusta, oikeiston äänestäjien kannatuksesta ja sylkykuppina on suurinpiirtein vuoropäivinä Katalonia ja kesäkuussa pääministeriksi noussut sosialistien Pedro Sánchez, joka näiden herrojen mielestä on liian myöntyväinen Kataloniaa kohtaan.

Kansanäänestysasiassa voisikin sanoa, että ottelussa Chilen sotilasdiktatuuri-Espanjan kuningaskunta tulos olisi Pinochetin diktatuurin hyväksi 6-0.

Hiukan historiallisia mutkia oikoen voisi sanoa, että nykyisessä kriisissä on kyse Kastilian ja Katalonian taistosta, Katalonian vuonna 1714 Espanjan perimyssodassa kärsimän tappion jälkeen alkaneesta ja nyt jo 300 vuotta kestäneestä vastarinnasta Kastilian ylivaltaa vastaan.

Kastilia on Espanja, muu on valloitettua aluetta, sanoi Francon entinen ministeri, nykyisen PP:n perustajiin kuulunut Manuel Fraga. Francon viimeisen hallituksen työministeri on puolestaan todennut nykykriisin aikana, että francolaisuus on pysyvästi Espanjan oikeiston DNA:ssa. Francolaisuuden ja Bourbon-kuningassuvun ytimeen taas kuuluu kuvitelma yhdestä, yhtenäisestä Espanjasta. Se on kuin tatuoitu nykyespanjalaistenkin mielenmaisemaan, ja sitä vastaan pullikoivat on saatava ruotuun tavalla tai toisella.

Espanjaa seitsemän viime vuotta johtanut PP:n  hallitus, nyt jo ex-pääministeri Mariano Rajoyn ja varapääministeri Soraya Sáenz de Santamarían johdolla sai jossakin vaiheessa pahan allergian Katalonian politiikan hoitamista vastaan. Siksi hallitus delegoikin asian valtion asianajajille, poliisille ja ja oikeuslaitokselle ja niille myös ratkaisun löytämisen poliittiseen ongelmaan, joka pitäisi hoita poliittisesti eikä tuomioistuimissa.

Katalonialainen kirjailija ja kriitikko(ei-itsenäisyysmielinen) Antoni Puigverd arvioi Diadan jälkeissä kolumnissaan tylysti tuon politiikan seurauksia:"Poliisit ja tuomarit ovat toiminnallaan vain myrkyttäneet koko tilanteen. Ja niin kauan kuin tuo oikeudellinen myrkky kestää, loukattujen katalonialaisten tunteellinen reaktio estää itsenäisyysmielisten ex-johtajien itsekritiikin (toiminnastaan)." Puigverdin mielestä tuo myrkky virtaa vielä pitkään, koska odotettavissa on pitkät ja kovat tuomiot nyt tutkintavankeudessa istuvaa entistä katalonialaisjohtoa vastaan.

Syyttäjät eivät nimittäin aio vetää pois kapinasyytettään. Espanjan lain mukaan kapina on aseellinen. väkivaltainen yritys kumota hallitus ja yhteiskuntajärjestys. Väkivaltaa ja aseita ei kuitenkaan ole nähty harvinaisen rauhanomaisen ja väkivallattoman itsenäisyysliikkeen riveissä prokokaatioista huolimatta, mutta sellainen tosiasia ei mitenkään häiritse Espanjan politisoidun oikeuslaitoksen tuomareita. Yhtä hatarin perustein kapinasyytteen voisi esittää Euroopassa todennäköisesti vain Aljaksandr Lukasenkan Valko-Venäjä.

Ja sitä paitsi: eiväthän itsenäisyysmieliset katalonialaiset halunneet viime vuoden kansanäänestyksellään kaataa Espanjan hallitusta tai yhteiskuntajärjestystä, vaan he halusivat ja haluavat yhä eroon Espanjasta, ja se näkyi hyvin myös Diadan päivänä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Mutta mutta.
EU ei voi ottaa kantaa Espanjan tyranniaan koska se on maan sisäinen asia.

Käyttäjän anttihalinen kuva
Antti Halinen

EU on ollut tässä asiassa täysin ns.munaton, espanjaksi sin cojones ja katsonut vain vierestä, miten Espanja toteuttaa Kataloniaa vastaan kostavaa oikeutta. Samaan aikaan EU, Suomi siinä mukana arvostelee Puolaa, kylläkin ihan syystä, oikeuslaitoksen politisoimisesta, vaikka Puola on vielä aika kaukana siitä, missä jo ollaan Espanjassa; poliitikot nimittävät kaikki Perustuslakituomioistuimen ja Korkeimman oikeuden jäsenet joko suoraan tai välillisesti. Siitä voi tietysti lukea aiemmista kirjoituksistani.
toinen hyväkäs tässä asiassa on Helsingin Sanomat, jossa toimittajille on ilmeisesti laitettu rajoituksia Katalonian suhteen. Miljoonan ihmisen miekkari Barcelonassa, eikä Suomen Pravdassa ole riviäkään koko asiasta.

Risto Koivula

Se on viime kädessä hyvä että EU on munaton. Siihen ei kannata nojata. Niskanhierontaa Bostonin kuristajalta...

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Yhtä hatarin perustein kapinasyytteen voisi esittää Euroopassa todennäköisesti vain Aljaksandr Lukasenkan Valko-Venäjä."

En usko. Koviin otteisiin tottuneet valkovenäläiset nauraisivat oikeudenkäynnin pilalle, jos jotain aseetonta ryhmää yritettäisiin laittaa kuriin tekaistun kapinasyytöksen perusteella.

Käyttäjän anttihalinen kuva
Antti Halinen

Niinpä kai, siellä ei todennäköisesti vaivaututtaisi viemään asiaa edes oikeuteen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset