Espanjan kuningasperhe skandaalien kourissa
Espanjan kuningasperhe alkaa olla huonossa hapessa ja siksi myös kuningaskunnan suosio hiipuu: korruptiota, hämäriä sopimuksia, vihanpitoa perheenjäsenten kesken, laittomia palkkioita, emerituskuningas Juan Carlosin rakastajattaret, avioeron partaalla keikkuva kuningas Felipe II, prinsessa Cristinan puoliso vankilassa talousrötöksistä ja veronkierrosta. Espanjan medialla on ollut paljon materiaalia, millä mällätä.
Uusin skandaali syntyi aivan äskettäin ja sen nimi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein, saksalaissyntyinen liikenainen ja Juan Carlosin entinen rakastajatar, joka jätti kuninkaan muutama vuosi sitten, kun tämä alkoi samaan aikaan heilastella toisen rakastajattaren, valencialaisen liikenaisen kanssa.
Corinna oli kolme vuotta sitten keskustellut puhelimitse osittain arkaluonteisista asioista korkea-arvoisen poliisiupseerien kanssa, joka oli nauhoittanut keskustelut, jotka nyt vuodatettiin julkisuuteen, El Español-nimisen lehden kautta.
Nauhojen tiedot ovat aika kylmääviä. Juan Carlos olisi muun muassa sekaantunut erääseen suureen koko Espanjaa kuohuttaneeseen korruptiotapaukseen, josta kuninkaan vävy, entinen käsipalloilija, sittemmin liikemies Iñaki Undagarin istuu nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden kakkua vankilassa.
Puoliso Cristina, Juan Carlosin nuorempi tytär, pääsi kuin kuin koira veräjästä, vaikka varsin monet epäilivät hänen tietäneen puolisonsa puuhista tai jopa osallistuneen niihin.
Nauhoitukset paljastavat edelleen, että Juan Carlosilla olisi salaisia tilejä Sveitsissä serkkunsa nimissä ja että kuningas olisi eräässä vaiheessa laittanut joitakin omaisuuksiaan Marokossa ja muualla Espanjan ulkopuolella Corinnan nimiin, siis jonkinlaista rahanpesua, ja kun välit menivät poikki, vaatinut niitä takaisin. Saiko, sitä ei ole kerrottu.
Vuonna 2011, kolme vuotta ennen kruunusta luopumistaan norsunmetsästysskandaalin jälkeen Juan Carlos toimi myyntitykkinä Saudi-Arabiassa, jonne espanjalainen yritysrypäs kappasi luotijunahanketta, ja kun miljardikauppa syntyi, kilahti kuninkaan tilille 80 miljoonaa euroa,kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kuningasperhe saa valtionbudjetista vuosittain.
Ahneudella ei noissa piireissä ole mitään rajaa, sillä talouslehti Forbesin vuosia sitten tekemän arvion mukaan Juan Carlosin yksityinen omaisuus olisi noin kaksi miljardia euroa, mutta se ei näytä riittävän, vaan kuningas haalii lisää maallista mammonaa.
Perheriitojen keskiössä ovat puolestaan olleet emeritakuningatar Sofia ja nuorempi kuningatar Letizia, joiden välit ovat jo pitkään olleet tulehtuneet. Tämä pulpahti jysähtäen julkisuuteen Palma de Mallorcan katedraalissa, jossa pidetyn pääsiäismessun jälkeen Letizia nahisteli anoppinsa kanssa ja pyyhkäisi näyttävällä eleellä pois suukon, jonka Sofia suikkasi lapsenlapsensa, kruununperijätär Leonorin otsalle.
Juan Carlosin naisseikkailut ovat puolestaan aiheuttaneet sen, etteivät kuningas ja Sofia ole enää vuosiin kesksutelleet yksityisesti mitään, vaan asiat on hoidettu sihteerien välityksellä, siis edelleen espanjalaismedian tietojen mukaan.
Juan Carlos on ollut aikamoinen, espanjalaisittain mujeriego, naistenmies, mutta tuskin pärjää isoisälleen Alfonso XIII:lle, jolla alkuvuodesta julkaistun elämänkertakirjan mukaan ehti olla 108 rakastajatarta, joista yksi kesti kunkkua peräti kahdeksan vuotta.
Eipä ihme, että veronmaksajien puolesta tuohtunut tv-kommentaattori kysyi:"Miksi meidän pitää maksaa kuninkaan panot?" Siis Juan Carlosin, ei enää isoisän.
Olisi voinut myös kysyä, mihin Espanja tarvitsee tämänkaltaista skandaalista toiseen rypevää kuningasperhettä tai ylipäätänsä kuningaskuntaa.Espanjalaiset voisivat hyvin toistaa vuoden 1931 tapahtumat, kun Espanja muuttui tasavallaksi, rakastaja Alfonso sai potkut ja lähti maanpakoon.
Kuninkaalliset ovat rupusakkia kaikkialla ja muinaisjäänne, joka voidaan poistaa näyttämöiltä ilman mitään haitallisia seuraamuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka niin rupusakkia? Tavallisia ihmisiä, jotka ovat syntyneet perheisiin, joissa omaa elämäänsä ei saa hallita. Kenen oma valinta tuollainen elämä olisi? Mielestäni he kantavat taakkansa enimmäkseen hienosti, ja tekevät mailleen hyvää peeärrää. Britanniassa turistit tuovat miljardeja juuri kuninkaallisten ansiosta. Rupusakkia, mai ääs. Olen pöyristynyt -appalled!
Ilmoita asiaton viesti
#13. Kuninkaalliseksi ikävä kyllä synnytään. Se ei tarkoita, että minkään maan tulisi kuninkaallisiaan ruokkia.
Kuninkaalliset muistuttavat ikävällä tavalla aivan lähiajoista, jolloin heidän esi-isänsä orjuuttivat kansansa ja hallitsivat aatelisten kanssa kovalla kädellä ja suurella ahneudella.
Naiset ovat sen verran naiveja, että heihin menee täydestä kuninkaallisten elämän markkinointi. On yksi aihe lisää mistä lukea juoruja.
Euroopan suuret sodat on käyty 1918 asti typerien kuninkaallisten takia. Samaa perhettä olevat Englannin, Saksan ja Venäjän kuninkaalliset eivät saaneet edes maailmansotaa estettyä vaan nimenomaan pitivät huolen, että miljoonat saivat kuolla.
Kuninkaalliset eivät ansaitse minkäänasteista kunnioitustamme.
Ilmoita asiaton viesti
Kuninkaalliset ovat vääryydellä ja väkivallalla päässeet asemaansa ja mikään ei muutu, kun he tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja onneksi niillä ei ole mitään valtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuningaskunnat ovat jäänne historiasta, josta ainakin Euroopassa luulisi maiden pyrkivän eroon. Julkkismedia tosin pyrkii ylläpitämään kuninkaallisen suosiota julkaisemalla siloiteltuja ja ihailevia juttuja. Jospa tämä Espanjan skandaali saisi aikaan siirtymisen tasavaltaan.
Ilmoita asiaton viesti
Syntymässä jo päätetty kuninkaan asema. Aika syvältä. Moiset parasiitit kuuluvat samaan roskikseen, jossa ovat jo entiset aateliset valtaoikeuksineen. Vaikka toisaalta, samantapaista turhaa diibadaaba – sakkiahan on EU kin täynnä.
Ilmoita asiaton viesti
smaa mieltä, viva la republica!
Ilmoita asiaton viesti
Joko kansa kaipaa Francon aikoja takaisin? Oli kuri ja järjestys.
Ilmoita asiaton viesti
Teini-ikäisinä Juan Carlos ja hänen veljensä leikkivät 22-kaliiperisella pistoolilla. Vahingonlaukaus tappoi veljen. Pöytäkirjan mukaan ase olisi ollut veljen kädessä. Kaikki eivät tähän asiakirjaan usko.
https://en.wikipedia.org/wiki/Juan_Carlos_I_of_Spain
Ilmoita asiaton viesti
Vastailen muutamiin kommenteissa esille nousseisiin asioihin. Tuskin kansa kaipaa Francon diktatuurin kuria ja järjestystä; se ei ollut kovinkaan miellyttävää kuten ei koskaan diktatuureissa.
Tosin täytyy sanoa, että francolaisuus on pysynyt aika sitkeästi Espanjan oikeiston parissa kuten aiemmissa blogikirjoituksistani käy ilmi.
Lisäksi voin viitata vuosina 2010-2014 tehtyyn laajaan tutkimukseen, jossa espanjalaisilta kysyttiin mitä mieltä he ovat, jos Espanjassa olisi vahva johtaja,jonka ei tarvitsisi välittää parlamentista eikä vaaleista.
7,6 prosenttia piti sitä erittäin hyvänä ja 31,9 prosenttia aika hyvänä, siis lähes 40 prosenttia olisi valmis vaihtamaan nykyisenkaltaisen demokratian vahvaan johtajaan eli jonkinlaiseen diktatuuriin.
Ongelma on siinä, ettei Espanja koskaan tehnyt kunnollista pesäeroa francolaisuuteen; se näkyy esimerkiksi siinä, että Francisco Franco-säätiö saa vapaasti propagoida mennyttä diktatuuria. Saksassa ei varmasti kävisi päinsä perustaa Adolf Hitler-säätiötä ylistämään Hitlerin saavutuksia.
Skandaaleja tuskin kukaan varsinaisesti tarvitsee, mutta niiden alle voidaan todella peittää ja peitetään monia ikäviä asioita Espanjan kohdalla erityisesti lähes maan tavaksi tullut korruptio,lahjonta ja monenlainen vilunkipeli.
Hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa äskeisen hallituspuolueen Kansanpuolueen ,PP:n juuri valittu uusi puheenjohtaja, joka vain jonkin aika sitten jäi kiinni yliopistotutkintonsa väärentämisestä. Emerituskuningas Juan Carlos sopii hyvin tähän kepulilaumaan, jolle moraali on aika tuntematon käsite.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota Espanjan sisällissotaa on karmeudessaan verrattu Suomen vuoteen 1918 (JUkka Kekkonen). Olen haastatellut Australiaan muuttanutta ja sieltä Suomeen palannutta Leo Fabritiusta, joka oli 30-luvulla vapaaehtoisena mukana tuossa sodassa.
On muuten merkillistä, että Francon Espanja säilyi toisen maailmansodan ulkopuolella. On käsittämätöntä, että Franco oli vallassa kuolemaansa asti vuoteen 1975. Vielä 1970-luvun alussa Etelä-Euroopassa oli sotilasdiktatuureja Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Nyt ne ovat enemmän tai vähemmän ”normaaleja” EU:n jäseniä.
Merkillistä, että Espanja valitsi Francon jälkeen valtiomuodokseen kuningaskunnan. Noista Espanjan kuninkaallisten törmäilyistä ei juuri tiedetä täällä Suomessa. Nuo kuninkaallisten lurjusteluista kertovat jutut taitavat olla enimmäkseen kotimaisessa käytössä. Täällä Suomen tasavallassa kerrotaan enimmäkseen vain Ruotsin kuninkaallisten kotkotuksista.
On täysin käsittämätöntä, että Euroopassa on jäljellä näin monta kuningaskuntaa, vieläpä täällä demokraattisessa ja vähemmän korruptoituneessa Skandinaviassa.
Ilmoita asiaton viesti
Wikistä:
”Toisen maailmansodan jälkeen Espanja oli eristetty, kunnes 1953 solmi sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilastukikohdista ja pääsi 1955 YK:n jäseneksi.”
Voisin näin yhtäkkiä väittää,että syy monarkian uusintaan löytyy yhdysvalloista. Millä perusteella he pitivät Espanjaa eristyksissä?
Ilmoita asiaton viesti
Francon eristämisen syistä on tehty oikein taulukin, Quernica.
Maalarikin on ihan nimekäs.
Ilmoita asiaton viesti
Sama tarina kuin Gaddafin kanssa..jenkit tuki Francoa sisällissodassa ja jälkikäteen kiristävät omaa aikaansaannostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuli kuningaskunnan kannattaja, kun 1980-luvulla luin, kenet ruotsalaiset kyselytulosten valitsisivat presidentiksi, jos maasta tulisi tasavalta. Ykkössuosikki oli Volvon johtaja Pehr G. Gyllenhammar. Aatelinen muuten hänkin.
Ilmoita asiaton viesti