anttihalinen

Emeritustuomari Kataloniasta, kenraali:armeija Kataloniaan

 

Emeritustuomari Joaquin Giménez jäi eläkkeelle parisen vuotta sitten takanaan pitkä, 45 vuoden ura Espanjan oikeuslaitoksessa; 19 vuotta hän oli korkeimman oikeuden tuomarina.

Hänen paikalleen nimitettiin hallituspuolue PP:n suosiollisella avustuksella Pablo Llarena, nimitys, joka sai jopa juristipiireissä monen kulmakarvat kohoamaan ihmetyksestä; virkaikää ja kokemusta ei arvostelijoiden mukaan ollut tarpeeksi.

Llarena on Katalonian itsenäisyysprosessin tutkintatuomarina kriisin keskisimpiä henkilöitä. Emeritustuomari Giménez on katalonialaiselle nettimedialle antamassaan haastattelussa monesta Kataloniaa koskevasta asiasta  varsin eri mieltä seuraajansa Llarenan kanssa.

Ensinnäkään Giménez ei näe mitään perusteita syyttää katalonialaispoliitikkoja kapinasta kuten Llarena on itsepintaisesti tehnyt. Giménez sanoo haastattelussaan, että kapina edellyttää lain mukaan aseellista ja väkivaltaista toimintaa, eikä hän ole sellaista missään nähnyt vuodesta 2012 kiihtyneen itsenäisyysprosessin aikana.

Emeritustuomari arvostelee myös katalonialaispoliitikkojen jatkuvaa pitämistä tutkintavankeudessa vain sillä perusteella, että he voisivat vapaaksi päästyään jatkaa toimintaansa, jota tutkintatuomari pitää rikollisena; oikeuden pitää tuomita teoista eikä mahdollisista aikeista. Tutkintavangit pitäisi Giménezin mielestä siisrtää Madridista Katalonian vankiloihin.

Espanjan hallitus on pitänyt Kataloniaa oikeudellisena ongelmana eikä poliittisena, mikä se itse asiassa on. Emeritustuomari Giménez pitää kriisiä paljon rikosoikeudellisia näkökulmia laajempana. Esimerkiksi itsenäisyysasiassa on selvästi erotettava päämäärä ja keinot, ja itsenäisyysprosessin koko focus on ollut vain keinoissa.

Päämäärä eli itsenäisyys, sen kannattaminen tai ajaminen eivät ole rikollisia; se on täysin laillista toimintaa, mutta sen sijaan katalonialaispoliitikkojen käyttämissä keinoissa ei ole toteltu Espanjan perustuslakia eikä Katalonian itsehallintolakia, sanoo Giménez haastattelussaan.

Hän pöllyttää myös yhtä Espanjan oikeuslaitoksen keskeisintä toimijaa Consejo General del Poder Judicial, jonka tuomarit poliitikot valitsevat ja joka puolestaan valitsee esimerkiksi Korkeimman oikeuden tuomarit(Giménez nimitettiin  paljon ennen nykyisen valintamenettelyn voimaantuloa). Giménezin  mukaan elin on läpikotaisin politisoitu; sen pitäisi miettiä roolinsa uusiksi eikä saastua itsekkäiden poliittisten pyrkimysten vuoksi.

Emeritustuomari ei sitä haastattelussaa sano,  mutta hänen sanomastaan voi vetää  hyvin suoraan johtopäätöksen, että politisoitu elin tekee poliittisia nimityksiä, mitä mieltä Espanjan tuomarikunnasta on vajaat 80 prosenttia laajan tutkimuksen mukaan.

Emeritustuomarin seuraajan kapinasyte ei ottanut tulta Saksassa eikä myöskään Belgiassa, jossa tuomarit hylkäsivät Llarenan lähettämän katalonialaispoliitikkoja koskevan luovutuspyynnön. Sisältöä ei edes tarvinnut tutkia, koska  se hylättiin juridisen muotovirheen vuoksi, mikä kertoo paljon Llarenan kyvyistä ja taidoista; poliittisilla nimityksillä on seurauksensa. Llarena kehotti saksalaisia olemaan seuraamatta Belgian esimerkkiä, mitä saksalaistuomarit tuskin pitävät suurena plussana Llarenalle.

Ja ellei katalonialaisjohtajia saada tuomituksia nykyisen kapinamääritelmän nojalla, niin muutetaan määritelmää ainakin tulevaisuutta silmälläpitäen.

Sosialistipuolue PSOE:n johtaja Pedro Sánchez yrittää nimittäin kerätä irtopisteitä ja ehdottaa  rikoslain muuttamista niin, että kapinan määritelmään kuuluisi myös itsenäisyyden ajaminen(eli Espanjan pyhän yhtenäisyyden vaarantaminen). Ei sosialisti sentään vielä vaatinut myös itsenäisyyden ajattelemista rikoslakiin; Sánchezilta on tainnut jäädä Orwellin 1984 lukematta.Jos Sánchezin ehdotus joskus toteutuu, Espanja alentuu Turkin tasolle suhtautumisessa vähemmistökansallisuuksiinsa.

PSOE:n kannatus on viime aikoina laskenut kuin lehmän häntä, ja siksi puolkuejohtaja yrittää ratsastaa espanjalaisen nationalismin hyökyaallossa, jonka on nostattanut yhden asian, Katalonian parjaamisen liike Ciudadanos-puolue ja sen kasvaneet kannatusluvut.

Tähän kilpalaulantaan osallistuvat nyt kaikki valtakunnalliset puolueet Madridin  median innokkaalla tuella. Viime päivät ne ovat keskittyneet parjaamaan Katalonian uutta aluejohtajaa Quim Torraa, jota on muun muassa nimitelty golpistaksi eli vallankaappaajaksi ja verrattu moniin Euroopan äärioikeiston nimiin kuten Ranskan  Kansanrintaman perustajaan Le Peniin. Nimittelijät eivät ole kuitenkaan verranneet häntä  todelliseen golpistaan, diktaattori Francisco Francoon ja hänen fasistihallitukseensa. Se ei käy, koska posfrancolaisessa Espanjassa siitä saattaisi napsahtaa syyte niskaan  diktaattorin muiston häpäisemisestä.

Torran ideapankki ei sekään näytä kovin runsaalta, sillä hän nimitti uuteen hallitukseensa kaksi tutkintavankeudessa ja kaksi Brysselissä majailevaa katalonialaispoliitikkoa, ja kuten saattoi arvata pääministeri Mariano Rajoy veti herneet nenäänsä ja kieltäytyi julkaisemasta hallituksen nimilistaa virallisessa lehdessä, mitä hallituksen lopullinen vahvistaminen edellyttää. Nyt jurisitit kiistelevät siitä, oliko päätös laillinen vai ei.

Olen aiemminkin maininnut, miten Francon haamu leijailee yhä Espanjan politiikassa. Eläkeläiskenraali Ramón Dávila vaatii  blokissaan armeijan väliintuloa Kataloniaan, jotta voitaisiin estää Torran hallituksen virkaanastuminen. Kenraali syyttää Kataloniaa diktatuurista samalla kun hän  vuolaasti ylistää Francon ihan oikeita vallankaappaajia ja oikeaa diktatuuria. Dávila seuraakin isiensä jalanjälkiä; hänen isoisänsä, kenraali Fidel Dávila oli nimittäin Francon kaapparikenraaleja ja osallistui muun muassa Katalonian vastaisiin sotaoperaatioihin Espanjan sisällissodassa..

Jos saksalainen eläkekenraali  ylistäisi Hitlerin diktatuuria ja ehdottaisi armeijan puuttumista maan sisäisiis asioihin, hänelle kävisi vuorenvarmasti ns. ohraisesti. Päinvastoin kuin Saksa Espanja ei koskaan tehnyt selvää pesäeroa diktatuuriinsa ja siksi francolaiset rakenteet jäivät elämään erityisesti oikeuslaitoksessa, siksi eläkeläiskenraali saa rauhassa päästellä sammakoita suustaan ja siksi äärioikeiston räyhälehdet todennäköisesti innostuvat kovasti kenraalin "isänmaallisuudesta".

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juha Hämäläinen

Loppupäätelmäsi oli todella osuva. Espanja ei koskaan ottanut välimatkaa Francon puuhiin. Francolainen poliisivaltio muhii vahvasti Espanjassa edelleen oikeistolaisissa ja varakkaissa piireissä sekä hallinnossa, jossa on jälkiä jopa inkvisition ajoilta.

Ehdin näkemään hyvin Francon Espanjan ja tunnistamaan sen ahdistavan ilmapiirin, virkamiesvallan ja militarismin sekä katolisuuden kuristuspannan ihmisten arjessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset