anttihalinen

Espanja aloittaa valkopesun

Espanjan maine oikeusvaltiona on pahasti ryvettynyt Katalonian kriisin  aikana. Espanja kuuluu Venäjän, Valko-Venäjän ja Turkin ohella niihin eurooppalaisiin valtioihin, joissa on poliittisia tai Amnesty Internationalin mukaan mielipidevankeja.

Espanjan oikeistolainen hallitus eli kansanpuolue PP ja sen pääministeri Mariano Rajoy ovat jättäneet Katalonian hoidon Korkeimmalle oikeudelle ja Perustuslakituomioistuimelle, jotka ne yhdessä sosialidemokraattisen PSOE-puolueen kanssa politisoivat jo vuosia sitten. EU on räksyttänyt Puolalle ja Unkarille oikeuslaitosten politisoimisesta, mutta sulkenut tiiviisti silmänsä Espanjan vastaavanlaisista nimityksistä. Niitä eivät ole "huomanneet" myöskään Hesarin pääkirjoitustoimittjat, mistä johtunee myös lehden linja, kehno Espanjan/Katalonian asioiden seuranta.

Rajoy on turvautunut vanhaan espanjalaiseen poliittiseen viisauteen: älä tee mitään, aika hoitaa ongelmat. Ei neuvotteluja, ei keskusteluja, hallituksen kannalta ikävät asiat torpataan hallituksen politiikkaa vetävissä ylemmissä tuomioistuimissa.

Kaikki ei voi olla kunnossa. kun maan omistakin tuomareista noin 80 prosenttia on sitä mieltä, etteivät ylennykset riipu ansioista, kyvyistä ja taidoista, vaan poliittisista yhteyksistä ja kytköksistä, ja mitä ylemmäksi mennään, sitä politisoidumpia tuomioistuimet ovat.

Espanjalainen asianajajayhdistys Atenes on juuri jättänyt Korkeimman oikeuden käsittelyyn lausunnon, jossa kiinnitetään nimenomaan huomiota näihin täysin poliittisiin nimityksiin. Lausunnon mukaan ideologisesti sopivia tuomareita on nimitetty erityisen paljon tuomioistuimiin, jotka käsittelevät hallituspuolue PP:n lukemattomia suuria korruptiotapauksia: ansioilla, virkaiällä ja kyvyillä on pyyhitty pöytää. Asianajajat viittavaat myös Euroopan neuvoston alaisen korruption vastaisen elimen lausuntoon, jonka mukaan Espanja ei täytä tuomarinvirkoja korrektisti. Toinen juttu on sitten se, ottaako Korkein oikeus asian käsittelyynsä.

Kaikki ei ole kunnossa, jos maassa voi saada kymmenien vuosien tuomion kapakkatappelusta pari vuotta sitten kiristetyn terrorismin vastaisen lain perusteella, jota Amnesty on ankarasti arvostellut.

Tai jos räppärit joutuvat vankilaan sanoituksista, joissa muun muassa arvostellaan kuninkaita ja kuningaskuntaa. Sitä on muuten tehnyt myös Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias uudessa kirjassaan, jossa hän sanoo nykyistä kunkkua Felipe VI:ta PP:n mieheksi ja tämän isukkia Juan Carlosia korruptoituneeksi francolaiseksi. Erityistuomioistuin Audiencia Nacional ei ainakaan vielä ole reagoinut moiseen pyhäinhäväistykseen.

Tai jos maassa saa vapaasti puolustaa ja valkopestä entistä diktaattoria Francisco Francoa, tämän ihmisoikeusloukkauksia, rikoksia ja fasismia kuten diktaattorin nimeä kantava säätiö tekee kaiken aikaa oikeuslaitoksen konservatiivisten tuomarien katsoessa ilmeisesti jonnekin muualle. Saksassa tuskin onnistui Adolf Hitler-nimisen säätiön perustaminen; Saksa onkin blokannut pääsyn Francon säätiön sivuille juuri fasismin ylistämisen vuoksi.

Tai kun PP hallituspuolkue PP rypee syvällä korruption suossa. Puolueen tilaa kuvaa hyvin se, ettei se tahdo löytää riittävän "puhdasta" ehdokasta Madridin aluehallinnon johtoon ja samalla puolueen aluejohtajaksi kymmenien alueparlamentin jäsentensä joukosta. Edellinen johtaja erosi jäätyään kiinni yliopistotutkintonsa väärentämisestä ja sitten vuosien takaisesta kauppavarkaudesta; rouva oli sujauttanut kassiinsa kaksi ryppyjenestovoidetta, arvoltaan 40 euroa.

Tai kun Altsasun(katso edelliset blogit) kapakkatappelun oikeudenkäynnissä ilmestyy todisteeksi kännyvideo, joka osoittaa kahden-omien sanojensa mukaan-pahasti piestyn, hakatun ja potkitun kansalliskaartilaisen valehdelleen oikeudelle.

Kahden lääkärinlausunnon mukaan kummastakaan ei löytynyt edes mustelmia ruhjeista puhumattakaan. Toinen kaartilaisista oli väittänyt paitansa repeyteen ja värjäytyneen vereen pieksennän aikana, mutta mies ilmeisesti koki ihmepelastuksen: videossa hän tepastelee heti kahakan jälkeen puhdas valkoinen paita yllään, hyökkää videota kuvaavan kimppuun ja heitä kännykän maahan.

Espanjan hallituksen olisi syytä katsoa peilissä näkyvää rumaa kuvaa ja korjata politiikkaansa, mutta sen sijaan se ryhtyykin valkopesemään tekemisiään, ja kuten pääministeri Rajoyn tyyliin kuuluu, tämäkin tehtävä on ulkoistettu.

Espanjan kauppakamari nimittäin ilmoitti aloittavansa toukokuun lopulla lähes puoli miljoonaa euroa maksavan kansainvälisen kampanjan Espanjan kuvan kirkastamiseksi: Espanja on demokraattinen oikeusvaltio, jossa ei ole mitään epäilystä instituutioiden demokraattisesta laadusta. Kampanjaa vetämään on palkattu tunnettu brittiläinen konsulttifirma, ja pääasiallisina kohdemaina ovat Saksa, Belgia ja Britannia, eikä hallituksella ole muka asian kanssa mitään tekemistä.

Maita ei ole valittu sattumalta, koska juuri niissä on katalonialaisia poliitikkoja, joista Espanjan korkein oikeus on esittänyt luovutuspyynnön. Sveitsiä ei otettu propagandan  kohteeksi ilmeisesti siksi, että se on jo ilmoittanut suorin sanoin , ettei se luovuta ketään poliittisin perustein.

Korkeimman oikeuden tuomari Pablo Llarena, yksi PP:n suojateista, on jo lähettänyt Saksaan ns. lopullisen selvityksen Katalonian entistä aluejohtajaa Carles Puigdemontia koskevan luovutuspyynnön perusteluista, joita Schleswig-Holsteinin tuomarit olivat pyytäneet. Llarena inttää edelleen  Puigdemontin  syyllistyneen kapinaan, siis aseelliseen, väkivaltaiseen kumousyritykseen, mutta ei esitä mitään uutta vakuuttavaa todistetta syytteelle, jonka Schleswig-Holsteinin tuomioistuin jo kerran kumosi.

Yhtä huonoa on todistelu julkisten varojen väärinkäytöstä. Saksalaistuomarien saattaa olla vaikeaa uskoa sitä, kun pääministeri Rajoy, varapääministeri Soraya Sáenz de Santamária ja valtionvarainministeri Cristóbal Montoro ovat sanoneet, ettei lokakuun kansanäänestykseen käytetty julkisia varoja, vaikka Llarena niin  väittääkin. Kaikki kolme alkoivat vapun alla sitten vihjailla, että ehkäpä kuitteja on vääristelty; ei todisteita siitäkään. Eikä todisteita ole löytynyt myöskään valtionvarainministeriön jo viidestä Llarenalle lähettämästä selvityksestä.

 Omalaatuinen, omaan maaliin ampuva poliitikko on ollut sisäministeri Ignacio Zoido, joka uhkasi oikeustoimilla jalkapallo-ottelussa kuninkaalle tai kansallishymnille viheltäjiä. Zoido taisi unohtaa, että ihan oikeasssa oikeusvaltiossa futisottelussa saa viheltää mille ja kenelle tahansa, myös hyvien tapojen vastaisesti. Zoidon mukaan sisäministeriö ei myöskään antanut poliisille määräystä takavarikoida Barcelonan kannattajilta kaikkia  itsenäisyysmielisten keltaisia t-paitoja, kaulaliinoja, pillejä ja muita keltaisia esineitä. Ilmeisesti asiasta sitten päätti korttelipoliisi.

Zoidon ideapankin ajatus oli myös lähettää Saksaan, tosin väärään virastoon, pyyntö saada Puigdemontin pidättäneiden poliisien nimet, jotta näille voitaisiin myöntää espanjalainen kunniamerkki. Schleswig-Holsteinista ilmoitettiin poliisien vain tehneen työnsä, eikä siitä ole mitään syytä jaella kunniamerkkejä. Eräs saksalaislehti piruilikin Zoidolle kysymällä, joko Espanjassa puuhataan patsasta schleswigholsteinilaiselle poliisille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat